Kuulumisia

Ihan ensi alkuun lämmin kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille ja onnitelleille =). Tuntuu tosi ihanalle, että niin moni on tämän blogin kautta ollut hengessä mukana. Olen kyllä käynyt kommentteja lukemassa, vaikken ole ehtinyt niihin vastaamaan. Nytkin mun pitäis olla unilla, kun pikkuinenkin nukkuu. Jostain syystä tunnen kuitenkin oloni aika pirteäksi, joten päätin tulla postaamaan kuulumisia.

Sanon saman, mitä kaikki(?) esikoisensa saaneet: Olen yllättynyt siitä, miten sitä tosissaan on NIIN kiinni pikkuihmisessä; hälytystilassa 24/7. Olen täyspäiväinen emo ja ruoka-automaatti. Sellaiset asiat, kuin "yö on nukkumista varten ja päivällä valvotaan" eivät päde vastasyntyneen kanssa ;-D. Hetki on mennyt, mutta nyt oma kroppa (ja pää) alkaa tottua siihen, että unet nukutaan parin tunnin pätkissä randomisti mihin vuorokauden aikaan tahansa. Heräämiset keskellä yötä on toki ajoittain rankkoja - varsinkin, kun yksi syömis-sessio kestää n. tunnin. Mies on kysynyt parina aamuna, että meneekö mulla hermot heräämisiin... Ehei!!! Jos heräämisen syy olisi mikä tahansa muu, niin pinna kyllä palaisi ja pikana! Mutta oman lapsen vuoksi Äiti jaksaa mitä vain, eikä tunnu edes pahalta =). Oma äitini on tarjoutunut ottamaan vauvelin yöksi hoitoon, jos halutaan nukkua. Väsymyksestä huolimatta emme miehen kanssa kuitenkaan saata antaa pientä yökylään. Emme varmasti saisi nukuttua ollenkaan, kun ikävöisimme pikkuista "tissi-poskea" (eka lempinimi!).


Äidin oma tissiposki <3

Kuvastakin näkyy, että pikkuinen maharöllykkä on vielä sulatettavana omassa kropassa. Muuten olen aivan ihmeissäni siitä, miten pikavauhtia synnytyksestä toipuu omille jaloilleen liikkeelle, kilot (minulla 17) häviävät johonkin ja valtava raskausmassu on enää muisto vain. Raskausarpia ei mahaani tullut yhtään ja siitä kuuluu varmasti kiitos Clarinsin voiteelle, josta kirjoitin tässä postauksessa. Ihoni on normaalisti aika kuiva, joten olin aivan varma, että voiteesta huolimatta arpia tulisi jonkin verran. Säästyin niiltä sitten kokonaan =). Mulla meni noita voidetuubeja 3 kappaletta koko raskauden aikana.

En tiedä kuin kiinnostuneita olette kuulemaan siitä, miten synnytys eteni ja meni. Sanon nyt kuitenkin sen verran, että kyllä se on KOVAA TYÖTÄ ja me naiset ollaan aikamoisia, että hoidetaan tämä(kin) asia (kaiken muun ohella). Arvostukseni omaa sukupuoltani kohtaan nousi taivaisiin tämän kokemuksen jälkeen. Kaikenkaikkiaan synnytys meni meillä hyvin, vaikka kestikin aika pitkään. Sekin pitää paikkansa, mitä kaikki(?) synnyttäneet naiset sanovat; Kaikki supistukset ja muut synnytyskivut unohtuvat sillä sekunnilla, kun saat oman pienen lapsen syliisi - Se hetki on sanoinkuvaamaton!!! Kuvassa Kalevala Korun Rakkaus kaulakoru ja korvikset, jotka sain mieheltä "vauva-lahjaksi" <3>

Täydellisesti kaiken nielevä Onnen tunne; pieni-SUURI suloisuus, jonka edessä olen totaalisen myyty...

Rakas Pikkuisemme syntyi viimein hartaan odotuksen jälkeen 15.10.2009

4345g ja 53cm Pientä-Suurta Suloisuutta

Meitä muistettiin sairaalaan näin ihanilla kukilla. Iskä toi Pikkuiselle ihanan ballerina-nallen.

Olen kanaemo - haudon

Blogi on käynyt mielessäni joka päivä ja esim. menneen viikon Hulluista Päivistä mun piti tehdä oma postauksensa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Jokainen hetki ja jokainen ajatus pyörii tällä hetkellä niin vahvasti mahan ympärillä, etten ole jaksanut keskittyä kirjoittamaan tänne mitään viime aikoina.

Kuten sivupalkin vauvalaskurista huomaa, laskettu aika tuli ja meni viime keskiviikkona, mutta absolutely mitään synnytykseen viittaavaa ei näy ei kuulu. Olen kanaemo - haudon vain! Ne, jotka ovat saman kokeneet, ymmärtävät VARMASTI, miten tuskaisaa on odottaa ja kuulostella jokaista kropan tuntemusta. Ja jokaikisen pienen vihlaisun/jomotuksen kohdalla toivoa, että voi olisiko tämä nyt synnytyssupistusten alkua....olis PLIIIIIS!!!!

Pikkuisemme antaa siis vieläkin odottaa itseään. Kaikesta odotuksen tuskasta, sekä tässä vaiheessa tylsyydestä ja tekemisen puutteestakin huolimatta yritän ajatella, että parempi näin. Vauvalla on hyvä olla massussa ja parempi, että se on siellä vähän liian pitkään, kuin että olisi tullut liian aikaisin pois.

Kuvissa ihana enkeliheijastin, jonka ostin postista viime viikolla.

Tyrkyllä oli myös muumiheijastimia ja marimekon unikkoja eri väreissä. Tämä enkeli vei mielestäni voiton muista ihan mennen tullen.

Tää jatkaa nyt tätä odottamista vielä...

Voi äiti...

Äiti kävi taas kylässä, joten oli jälleen hyvä syy panostaa lounaaseen vähän enemmän. Äiti on lievästi sanottuna e-rit-täin täpinöissään meidän vauvasta, mikä on ymmärrettävää, sillä tuloillaan on ensimmäinen mummotettava omille, hyvin lapsirakkaille vanhemmilleni. Nyt vain vaikuttaa siltä, että äiti haluaa väkisellä olla paikalla, kun synnytys käynnistyy (=ekat oikeat supistukset tulevat)...kummasti tuntuu jokaiselle päivälle löytyvän syitä, miksi mua pitäis päästä näkemään ;-D

Kokkailin meille lounaaksi kanapiirakkaa ja salaattia. Teen yleensä piirakkapohjat itse, mutta tällä kertaa testasin kaupan pakastealtaasta Sunnuntain kuitupitoista ruisperunataikinaa, jota voin kyllä lämpimästi suositella! Taikina on tarkoitettu yhteen pyöreään piirakkaan, mutta minä tykkään ohuesta pohjasta, joten mulla yhdestä taikinapakkauksesta tulee aina kaksi piirakkapohjaa. Täytteeksi paistettuja broilerfileesuikaleita (hunajamarinadissa) ja suikaleiksi leikattuina porkkanaa, perunaa, lanttua + sipulia (nämä kannattaa kuullottaa öljytilkassa pannulla ennen piirakkaan laittamista - lisää makua) Täytteiden päälle kaadoin ruokakerma-kananmunaseoksen, jonka maustoin suolalla ja pippurilla. Aivan päällimmäiseksi edam-juustoraastetta ja piirakka uuniin (200 astetta noin puoli tuntia). Salaatissa oli rapeaa jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, punasipulia, vihreitä viinirypäleitä ja fetaa. Rakastan punasipulia salaatissa, se on kauniin näköistä ja sipulin maku on ihana!

Tämännäköisenä suuntasin neuvolakäynnille. Neuvolapäivät on kivoja, kun on hyvä syy oikeasti pukeutua vähän huolellisemmin. Nyt olisi niin helppoa unohtaa kaikki ulkonäköasiat ja antaa itsensä "repsahtaa", kun viettää melkein kaikki päivät vain kotona. Minä olen yrittänyt kuitenkin pitää kiinni tietyistä normaaleista rutiineista, vaikka völläänkin kotona kaiket päivät. Jotenkin itselläni on kivempi olla, kun herään aamuisin suht normaaliin aikaan (noin kl 09:00), petaan sängyn ja pidän kodin järjestyksessä, niinkuin normaalistikin. Voi kuulostaa vähän hölmöltä, mutta minä myös meikkaan ja laitan hiukset joka aamu. Tein nämä normijutut päivittäin ennen masuasukasta, joten tuntisin oloni laiskaksi ja välinpitämättömäksi itseäni kohtaan, jos jättäisin nyt yhtäkkiä kaiken puunaamisen. Saa nähdä, kuinka kiireisenä pikkuinen pitää minua, kunhan tulee tähän massun toiselle puolelle ;-D Voi hyvin olla, että omasta ulkonäöstä huolehtiminen väliaikaisesti jää, mutta on toki selvää, että vauvan tarpeet menee aivan kaiken muun edelle =).

Kengät vielä lähempää. Tykkään siitä, että nämä on leikkauksen ansiosta vähän erikoiset. Hyvä juttu on sekin, etten saanutkaan näitä ruskeana, vaikka alunperin halusinkin.

Voi tylsyys...

Vitsit, miten päivät tuntuu pitkiltä ja tylsiltä jo näillä raskausviikoilla. Laskettu aika on suunnilleen viikon kuluttua, joten periaatteessa on jo lupa odottaa pikkuista syntyväksi any day now. Ehkä lähinnä tätä malttamatonta ja tuskaisan odottavaa "TULIS JO!!!!" -fiilistä olin viimeksi ala-asteikäisenä jouluaattoa odotellessa ;-D. Tuntuu, kuin jokainen hetki ja minuutti matelee kuin tervassa, eikä mitään tapahdu.

Kaikki mahdollinen ja mahdoton on valmiina vauvaa varten. Äitiysloman ekan kuukauden aikana saa valtavasti aikaiseksi pesänrakennusvietin ja muun hormonihässäkän valloissa ;-D. Kaikki kotimme kaapit ja varastot on putsattu ja vaatehuonekin on käyty läpi ja siivottu jo kahteen(!!!) kertaan tälle kesälle. Olen myös roudannut turhanpäiväistä kamaa äitini kirppispöydälle myyntiin ja saanut myyntiä jo 190 €:n edestä...UGG-buutseihin olis nyt rahat kasassa....

Tänään oli ihana poikkeus tappavan tylsään päivien ketjuun, kun mulla kävi lounasvieraita. Oma äitini ja ystäväni tulivat kylään, joten mulla oli hyvä syy myös kokkailla vähän normaalia erityisemmin. Kuva on tässä nyt vain jälkiruoasta, joka on tehty Korundin suklaamoussereseptillä (NAM!). Pääruoaksi tein huippuhyvää fetatäytteistä kanaa. Kuvaa en älynnyt ruoasta ottaa, joten julkaisen reseptin joku toinen kerta kuvan kanssa.

Lauantaina pääsin käymään myös kaupungilla pitkästä aikaa, joten tässä kuvaa tuolta päivältä. Enkä kyllä ennää lähe kaupungille, ennenkuin vauva on syntynyt. Oli vähän kiusallinen olo, kun kaikki vastaantulijat tuijottivat mahaani ja kääntyivät katsomaan perään...tai siltä tuntui. Pienten lasten ilmeet oli parhaita, kun jäivät suu auki, silmät suurina tuijottamaan jättizeppeliiniä muistuttavaa mahaani ;-D

Tässä vielä maha vähän sivumpaa tänään otetussa kuvassa, niin saa paremmin perspektiiviä tämän hetkiseen tilanteeseen. Omasta mielestäni maha on aivan valtaisa! Vauvan painoarvio on tällä hetkellä n. 3500g. Tuohon kun vielä lisätään lapsivesi, istukka jne....niin ei ole ihan keveä pallo kokonaisuudessaan.

Vauvan huone - kerran vielä

Halusin vielä kerran tehdä pikkupostauksen vauvan huoneesta.

Peilit on nyt saatu ripustettua seinälle. Päädyimme lopulta kahteen suorakaiteen muotoiseen ja yhteen ovaalinmuotoiseen peiliin. Kaksi peiliä menee takaisin varastoon odottamaan paikkansa löytymistä.

Nojatuolin päälle päätyi ihanan pehmeä lampaantalja, jonka tuleva Ukki halusi antaa jo etukäteen masu-asukkaalle. Talja toimii aikanaan loistavana pehmusteena ja lämmikkeenä pulkassa.

Yksi nalle löysi myös tiensä tuolille. Olen ollut perus 90-luvun teini, joten näitä nalleja riittää vaikka missä koossa, värissä ja muodossa. Suurin osa on edelleen lapsuudenkodissani, mutta pari otettiin tänne odottamaan pikkuistamme.

Lipaston päälle hakeutui vaaleankeltainen neulemekko. Tämä on ollut minulla vauvana. Olenko maininnut, että äitini on säästänyt ihan kaikki vauva-aikaiset vaatteeni? Näitä nyt siis riittää ja piisaa mielin määrin. Suurin osa on kieltämättä aika hmmmm..."värikästä" retroa ;-D, osa vähän liiankin värikästä mun makuun, mutta seassa on näitä tällaisia aarteita =).

Ompelua omaksi iloksi ja vauvalle

Parasta viilenevissä syksykeleissä on se, kun varastosta saa hakea myssyt ja paksummat kaulaliinat käyttöön.

Nyt on ollut tosi lämmintä, mutta yksi vähän viileämpi aamu sattui viime viikolle. Oli just mun neuvolakäynnin aamu, joten oli ihanaa laittaa päähän puuterisen vaaleanpunainen baskeri, joka on oma lempparini! Massu on mulla nyt laskeutunut...pitäis olla hieman laskeutunut jo tuon kuvan oton aikaankin, mutta itse en osaa katsoa näkyykö se tuossa.

En saa (enkä pystykään) enää kovin rasittaa itseäni. Ikiliikkujaluonteelleni on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa vain olla paikoillani tekemättä mitään, joten ompelin vauvalle tällaisen turvakaukalovaatteen Suuri Käsityökerho -lehden ohjeen mukaan.

Olen aiemminkin todennut, etten TOSIAANKAAN ole mikään "varsinainen ompelija", joten koen ihan mahtavia onnistumisen elämyksiä näiden viime aikoina suorittamieni (yksinkertaisten) ompeluksien kanssa =). Tähän valitsin samaa muumikangasta, kuin aiemmin vauvan lakanoita ommellessani. Pehmeäksi lämmikkeeksi ostin mustaa fleeceä. Vinonauhan väriä arvoin jonkin aikaa; valkoista vai mustaa vai vaaleaa beigeä vai tummaa beigeä...tai ehkä sittenkin vaaleanpunaista... Ostin sitten tummaa beigeä. Kuka uskoisi, että sitä vinonauhaa on tuossa 5 metriä !!!! (mustat palkit on tarranauhaa, joilla systeemi pysyy nätisti kiinni.)

Ja tältä systeemi näyttää käytössä vauvan päällä. Ompeleminen on kyllä mukavaa hommaa ja noissa Suuri Käsityökerho -lehdissä on tänä vuonna ollut paljon suloisia pikkutyttöjen mekkoja. Olen säästänyt kaikki lehdet ja toivon, että pääsen tulevaisuudessa huruuttelemaan ompelukoneella mekkoja omalle rinsessallemme.